Niinhän se menee, Noksi, paremmalta maistuu uudestaan pannulla käytetynä.

Avioelämä.
Siihen pikkuhiljaa tottuessa. Oli se melkoinen rulianssi päästä tähän pisteeseen, juhlia tarkoittaen siis. Voin paistatella itsetietoisessa tyytyväisyydessä siitä, että järjestin kaiken ihan aikuisten oikeesti itse. R:n kutsuminen aviomieheksi on hassua, yhtä hassua kuin kuulla olevansa vaimo. Paperiasiat tehtiin heti ja kaksi kuukautta häiden jälkeen alan hiljalleen tottua uuteen sukunimeen. Puhelimeen vastaan tai esittelen itseni rutiinilla 2/3 kerrasta Luomalana. =D Hämmennystä herättävää korjata itse itseään heti perään. Jakomielitautista. Avioelämä on samanlaista parisuhdetta kuin ennenkin, tosin vielä tiukemmin ollaan tiimi. Avioitumista jotenkin hassusti seurasi asuntokaupat ja sisustaminen. Ei. Kakaraa ei tule.

Kissanruoka.
Royal Canin - eläinkaupan kissanruokavalikoimista sellainen harmaa-valkoinen pussi, jossa lukee että erityisen hyvää kissan hampaille. Filipin ottaessani tein periaatepäätöksen pitää siitä erittäin hyvää huolta. Sapuskan vaihtaminen kunnolliseen pudotti katista vähintään puoli kiloa turhaa painoa ja vei turvotukselta näyttävän pulleuden. Solakka, vatsapussinen, leikkisä ja hellyydenkipeä setäkissa on meillä ja nakertaa raksuja.

Kirjoittaminen.
Vähän kuin puhuminen. Tekstiä tulee, liiankin kanssa vähän. Sormet vaan on liian nopeat ja asiaa pään sisällä paljon. Terapiamuoto ja keino saada asiat pois mielestä. Jos en piirtäisi ja kirjoittaisi koko ajan, luultavasti muuttuisin hermoraunioksi tai katoaisin jonnekin mielikuvitusmaailmaan. Laatutakeita en anna mistään, koskaan, ajatuksen punainen lanka on vähän vaaleanpunainen ja höttöinen. Niin tuumasi luokkakaverit jo lukiossa.

Hyinen pohjoinen.
Sielu lepää talvimaisemassa. Routaa ja mustia peltoja, variksia ja traktorinjäljet pihatiellä. Öinen tähtitaivas Oulun korkeudella ja revontulet. Kylmässä ja karussa maisemassa on vaan jotakin mahdottoman rakasta. Mie inhoan palelua, mutta tykkään olla kylmässä kunhan varpaat on hyvissä saappaissa. Kunnon talvia ei ole pitkään aikaan nähnytkään ja sillä niitä kaipaa entistä enemmän. Hävettää, kun vaatekaapista ei löydy toppahousuja ja -takkia, eikä riittävän lämpimiä kenkiä. Mut mihin niitä kaupungissa tarviikaan, loskan seassa.... =(

ShinRa.
Pahikset joilla on suuria tavotteita. Koko hyvyyden ja pahuuden määrite ja kuka sen sanoo kiehtoo. Rufus ShinRa, ShinRa Corporationin johtaja, Final Fantasy VII pelistä on aika hyvä esimerkki siitä. Miehet mustissa, nuori blondi jätkä kaappaa vallan ja kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla ajaa omaa agendaansa, jota pitää keinona pelastaa maailma tuholta. Mielenkiintoa lisää se, että keino ei ole se kirkasotsaisin ja hyveellisin, samoin "pahiksen" kehittyminen hahmona. Näkee omien tekojensa ohitse, kykenee vaihtamaan käytösmalliaan eikä ole se Doctor Evil alusta loppuun. Persoona. Ja sit mie vaan tykkään, että tuikeat vaaleat jätkät tollaisella mentaliteetilla vaan on kivoja. Tykkään mie niistä tummista ja juonittelevammistakin. ^^


Jaan muillekin uudelleenlämmiteltäviä sanoja, jos niitä asianmukaisesti pyydetään. =D

Talo hiljeni vähäksi aikaa vihdoin.

Pääsen vihdoinkin järjestelemään asiat mitä on tehty ja tehtävä vielä, merkitsemään suunnittelukirjaan itsestään ilmoittaneet viimeiset vieraat ja listaamaan kuluja. Eli arkistoimaan. Tiedostoille koneella täytyy tehdä myös samaa, koska se on ihan mahdoton sotku jos joudun tekemään vastaavan jälkeenpäin. Olin kaiken lisäksi ollut vielä valtavan ovela etukäteen cmykattuani / käyttäessäni valmiiksi cmykattuja tiedostoja, printtiin menevistä jutuista tarvitsi vain heittää PDFt ja iskeä käteen pojjiille.

Omiani oon saanu puuhailtua aika hyvin tässä. Ja ennen kaikkea rauhoituttua itse oikein kunnolla. Vauhtia vähän pois ettei käyttömuisti lopu kesken. Pieniä taittojuttuja pitää vielä tehdä, tosin se on melkein se ja helvetin sama raapustanko käsin paperille. Oikeastaan taidan tehdä JUST niin.

Seuraavaksi mennään katsomaan kirkkoa ja palaveeraamaan kaason ja bestmanin kanssa. Kylppäriin on tyhjätty hylly kampaajaa ja miuta itseäni varten, että tulee tarvittavat jutut mukaan lauantaina sekä hääyölle.

Pikkuveli lojuu olohuoneen lattialla ja täyttää virastojen papereita, sillä alkaa koulu maanantaina. Ja mie soitan maanantaina työpaikan perään, jossa sanottiin, että juhlihan hääsi rauhassa ensin ja tuu tekemään työsopimus sit ens viikolla.

Jees, täähän alkaa näyttää siltä, että homma toimii oikeasti.

suku
Inhoan ja rakastan. Tarvitsen ja teen omillani. Kaikkien näiden kaaottisten vuosien jälkeen, tuntuu ja näyttää siltä, että suku juuri on ollut se paras ja pahin. Verisukuun voi luottaa, sieltä tulee ne uskomattomat Pohjalaiset asenteet joilla lähdetään sekunnissa pitämään omien puolta. Ja sieltä tulee myös ne katkerimmat myrkyt ja pahimmat sanat. Syntyä keskelle sukusotaa -olla yksi sen aiheista- luo vähän erikoisen ilmapiirin. Sen vaistoaa pienenä lapsenakin. Meistä yritettiin tehdä ja kasvattaa suvun lapsia, ei perheen. Taistelimme sitä vastaan jo kuusivuotiaina. Suku on ollut myös, hieman eri tavalla, se turva ja voima. Perinteet jotka ohjaavat elämää nykypäivänä, kunhan ne eivät kahlitse sitä tai pakota 50-luvulle. Sellainenkin tervaskanto vielä yrittää nillittää. Useakin.
Jos et kelpaa sukusi silmissä, et ole mitään. Jos teet hyvin, teoillasi kehutaan pitkin pitäjää. Vastustan, en suostu. Olen silti ylpeästi Luomala ja Puusaaren sukua. Kylä kantaa nimeä jonka se on saanut isovanhempieni vanhemmilta. Saman kylän korkeimmalla nyppylällä, faarin tekemän halkopinon päällä vannoin painuvani sieltä helvettiin taakseni katsomatta. Isoksi kasvaminen kuitenkin opetti arvostamaan mitä siellä oppi ja mitä äidin suku opetti luonnosta, ihmisistä, mystiikasta, variksista ja tarinankerronnasta.

kuva
Kuva. Kuvakuva. En tiedä, kuinkahan tätä nyt selvittäisi. Pari juttua tulee mieleen tuon pohojalaispaatoksen jälkeen. Kuvien tekeminen, piirtäminen ja niiden todellisuudesta rajaaminen ovat aina olleet lähellä sydäntä. Ne on sitä kun jään katsomaan jotain arkipäiväistä ja näen sen kauneuden siinä ydintuhossa.

oranssi
Väri jota en ole voinut sietää ikinä. Se on kuitenkin mielentilan väri, vähän keltaoranssi, kirkas ja vahva. Mie hohkaan. Päälleni en oranssia laittaisi, tukka on kyllä tällä hetkellä aika oranssinpunainen, hyvällä tapaa.

selviytyminen
Hartiat korviin ja uhmaa. Moon nähny pahempaa päiväkodissa. Moon nähny pahempaa omalta suvultani. Moon nähny pahempaa kavereiltani. Ja itseltäni. Ehkä tämä älytön niskavillojen pörhistely lakkaa tai vähenee joskus, mutta sille on ollut tarvetta. Yhä edelleen luonto taistelee vastaan sitä että oli heittopussi kakarana, toleranssi on todella matala nykyään. Ja se joka miulle asettaa korkeimman riman, oli kyse millaisesta selviytymisestä tahansa, olen mie itse. Ja useimmiten olen itse eniten pettynyt, jos epäonnistuu tai suorittaa huonommin kuin mielestään olisi pitänyt. Mutta kaikesta on menty ja mennään läpi. Usko siihen, että selviää on kaiken perusta. Väsynyt saa olla ja kitistäkin saa, kunhan kaivaa itsensä sieltä kuopasta. Tai että Rakas antaa käden ja sanoo että tules nyt sieltä.

näkö
Aina saanut temppuilla sen kanssa. Vihasin laseja, vihaan yhä. Ovat yksi maanvaiva ja aina vinossa tai painaa jostakin suunnasta. On vaan ajan kanssa pahentunut hajataitto niin paljon, ettei ilman pysty olla. Syvyysnäkö vippaa, kaikki yli kymmenen metrin päässä näyttää tasaiselta teatteri-rekvisiitalta eikä silmä kohdista. Utuistakin oli. Kun silmät väsyivät, aloin näkemään kaiken tasaisen ja utuisen lisäksi kahtena, lähellä ja kaukana.
Punaiset lasit ovat tosin helevetin hyvän näköiset. Paska homma vain, että noita ei enää valmisesteta eikä niitä saa mistään.
Tosin, pelätessäni näön ihan totaalista huonontumista, en ollut ollenkaan niin hädissäni kuin mitä joskus teininä olin rehutöiden aikaan. Silloin oli ranteet ja kädet niin kipeät etten pystynyt piirtämään ja se teki täydellisen paniikin.

Yhdeksän päivää vielä ja nyt alkaa iskeä ihan oikeasti paniikki. Ei sillä, että kaikki olisi levällään muuten kuin kirjaimellisesti ympäri parveketta, mutta väsy alkaa ottaa verojaan. Ilmeisesti tässä on tullut käytyä sellaisella pienellä ylivirillä ja tehtyä/mietittyä liian montaa asiaa päällekäin, että joku huutaa aikalisää. Itku tuli eilen illalla kun Risto kysyi tahdonko hartiahierontaa. Joo, tahtoin.

Elukka ja mies on jääneet vähän vähälle huomiolle tämän rumban takia. Mummo soittelee pikkuleivistä tuon tuostakin, onneksi sentään eri pikkuleivistä välillä. Muuten loppuisi huumori. Nää nyt on yhdet perkeleen juhlat, mutta kun ei. On vaan saatava nipeltää. Onneksi Pikkuveli on jelppaamassa ja oli läsnä polttareissakin. Kunhan ensi viikon torstai koittaa, nukun koko päivän. Sitten ihmettelen perjantaina juhlapaikan koristelua ja lupaan nukkua lisää.

Polttarit (osa 2) olivat helvetin hauskat.. Toteutettiin pienellä ja hyvin sekavalla porukalla, mut meni nappiin. Toteutin itseäni olemalla yhtä aikaa holtittomasti etuajassa SEKÄ myöhästymällä päivän ensimmäiseltä raksilta. Olin taas liian ovela itselleni. Miuta tuli noutamaan Ada ja Jonttu, mukanaan Mikko joka on hyvä ystävä lukioajoilta. Toisesta suunnasta miuta motitti Venla. Kaaso-Soilen kotoa löytyi koko perhe (Pikkuveli ihastui pikku-Mikkoon ihan täysin) ja Miriam voileipäkakkujen kanssa. Nea ilmestyi mukaan kanssa hieman myöhemmin ja toi terveisiä kotiin jääneiltä.

Päivään mahtui maljapuhetta, kukkakimppujen tekoa, kamojen vaihtaminen jenkkiarmejan aavikkokuosiin sirpaleliiveihin ja kypärään, laulua ja tanssia, ajosimulaattorilla töppäilyä, ruokakaupan ja erään toisen hyödykeliikkeen vyöryttäminen, huomenlahjan ostamista, ratsastamaan opettelua, grillausta ja häätaikoja. Heppa totteli pienen ujostelun jälkeen oikein hienosti, kunhan mammansa ei ollut liian lähellä. Aina silloin piti puolipakolla päästä ihmisen luo ja pää rintaa vasten. Oli herttainen elukka. Grillatessa satoi vähän vettä ja aurinko paistoi, oli hurjan lämmintä koko ajan. Ukkonen jyrisi komeasti, mutta meni pääosin vierestä ohi. Nurmikolta löydettiin pieni sammakko joka pääsi ryhmäkuvaan. <3

Morsiussauna oli aikas ihanuus, kaikkine jauhossa, suolassa ja hunajassa pyörittelyineen. Siellä tuoksui hyvältä kun kukat ja yritit tuotiin kaikki sinne. Käytiin heittelemässä pihakoivuun kimppuja ja huutamassa vanhojen kultien nimiä. Viimeinen puska meni 'kaikille niille jotka on yrittäneet ja epäonnistuneet' Ähähähäää!-huudon kera. =D Kaikki teki lettejä hiuksiin, Pikkuveli ja Mikko kiroilivat niiden kanssa aika hartaasti ja Nea oli kärsivällinen opettaja. Hihittämällä siitäkin selvittiin. Miriam meikkasi nätiksi ja tekivät kampauksen. Tässä vaiheessa Ada^2 kävi salaisella missiolla hakemassa uuden vaatekerran ja päivän sotilasteema vaihtui mustavalkoiseen Matrixiin. Samalla kun toisille pistettiin myös meikkiä ja pupellettiin hyvää, tanssittiin Pikkuveljen kanssa niin valssia kuin hamboakin ja ehkä siitä hommasta oppi jotakin. Täytyy treenata lisää. Jos ei mitään muuta, niin ainakin poseerattiin komeasti. Loppuilta menikin sitten Mixeissa, mikä on sitten kokonaan eri juttu... Pikkuveikka oli baarin tavoitelluin mies ja Pohojalaas-trio aukoi päätään antaumuksella ja ilolla kaikille.

Sunnuntai menikin sitten tyytyväisenä rötväten, arvioiden jumin sekä nimellisen krapulan määrää ja laatua Jontun kanssa. Ristoakin unetti, kun tultiin melkoisesti rymyten ja hihittäen. Naapuritkin varmaan tiesi, että tultiin kotio. Se kaikki skarppaaminen ja keskittyminen lakkasi kotipihassa. Sanalla sanoen oli hirvittävän mukavaa ja erityisen hienoa, miten hyvin täysin eri kautta miut tuntevat ihmiset tulivat niin hyvin juttuun vaikkeivat kaikki tunteneet toisiaan entuudestaan lainkaan.

Erityisesti kiitos Soilelle ja Matille, Krissulle ja Miriamille järjestämisestä sekä tuleville floristeille, Jontulle ja Mikolle, yllärivieraina paikalle saapumisesta. <3<3<3

Sain sanasia Adalta.
"Vastaa kommentoimalla "Sanoja!", niin annan viisi sanaa, jotka muistuttavat minua sinusta. Tee sitten Livejournaliisi merkintä, jossa selität, mitä kyseiset sanat sinulle tarkoittavat."

Kaksoisolento.
Kaksikymmentä sormea, varvasta, neljä silmää ja korvaa, kaksi nenää ja suuta... Ja meteli ja olemus potenssiin kaksi. Kaksoisolennot, kloonit, tuplaperse, tukkajumalat; identtiset kaksoset. On täysin oma juttunsa syntyä sellaiseksi ja kasvaa aikuiseksi kun on elävä peilikuva. Ensin on aika kun ei oikein itsekään pidetä itseämme kahtena eri henkilönä vaan yksikkönä. Siinä viiden vuoden kohdilla tulee aika, jolloin vaatii ympäristöltä sen faktan ymmärtämistä ettemme välttämättä pidä kaikista samoista asioista (Anna mulle ny jo se -SININEN!-VIHREÄ!- askartelupaperi! Ja punaista tyrkyttivät.) tai ylipäätään tyttömäisistä asioista. Välillä liittoudutaan saumattomasti toimien kuin yksi mieli, toisinaan ollaan pahimmat viholliset niinkuin lukiossa. Sitten kiroillaan tahoillaan, kun toinen on idiootti eikä tajua ja kun vähän pääkoppa viilenee asia ratkeaa sekunnissa kun ollaan taas kasvostusten. Se on nykyinen tilanne, kaikista viime vuosien eroavaisuuksista huolimatta. Psyykkinen yhteys. Ajatusmaailman samankaltaisuus. Jos kerrot jotain toiselle, kannattaa sanoa sama myös toiselle tai ylipäätään tietää että harva asia jää vain toisen tietoon. Jos luotat toiselle salaisuuden, kumpikin sen pitää. 95% sama kokemusmaailma ja arvot. Pohjoisen (ks. määritelmä Adatuksen LJsta) mentaliteetti ja Suvun naiset jotka yhdistävät.
Se iänikuinen vääntäminen kumpi oli ensin Veki vai Ada, mentiinkö monestikin sekaisin jo synnytysosastolla ja kolikon kaksi puolta.

Filip.
Se on SIR Filip teille. Filippus, Flip, Filip-setä, Ukko, Paskaharakka, Äijä, Mammankulta. Retkottaa jälleen näppäimistön edessä ja käsien päällä. Ukkomainen asenne-kissa, entinen kulkuri joka sai meiltä kodin seitsemän vuotta sitten talven kauheimpien pakkasten jälkeen. Ikää on nyt kymmenen vuotta, noin suunnilleen. Herralla on tapana olla lällykkä mammanpoika kotona ja ystävien seurassa, muistaa tutut ihmiset vuosienkin jälkeen, silkalla itsevarmuudellaan jyrää yli isot koirat ja naapurin kaljasiepot. Filip on viisas ja ajatteleva kissa, jota käytetään nuorempien kissojen tavoille opettamiseen, sekä mummon pikkukoiran koulimiseen. Moniko mummo pyytää tuomaan kissan mukana, että se voisi läimäyttää koiraa päin naamaan? Filip-setä on vaan niin viilipyttymäisen rauhallinen.

Kauhava.
KauhaJOKIperkele! (Mie tiiän mitä sie aattelit, muistat vaan väärin.) Krouvi. Kauhajoen Evankelinen Opisto. Lakeus. Enkeli-opisto. Graafinen suunnittelu. Jussi Luoma. Kauhajoen miesvoimistelijat ry. Komeroon kaverin kanssa piiloutumista, että voidaan irkata vielä tunti ennen baariin lähtöä. Fight Club merkki.
Kyläläisten varautunut uteliaisuus, olivat kuulleet että opistolla on kumma jeesusmeininki ja kaikki jaetaan. Loppuvuodesta ymmärsi mitä sillä tarkoitettiin. Kolmen neljän soluissa asuminen eristäytyneenä keskelle peltoja teki koko koulun hirvittävän tiiviin yhteisön, mikä aiheutti vuosi vuoden perään hämmennystä kyläläisissä.
"Hei tytöt, kuunnelkaas. Niin ja sä kans Veki." - Jussi Luoma
Kauhajoki oli miun irtiotto ympäristöstä ja suvusta joka yritti pakottaa tiettyyn muottiin, sanoa että et sä tollainen ole etkä voi noin ajatella. Raikulivuosi jolloin viimeistään vapautui ennakkoasenteista. Omista ja muiden asettamista. - Kiitti Mikko. <3

Kotininjailu.
Valot sammutetaan etupotkuilla tai takapotkuilla. Vinot taulut oiotaan varpailla. Yritän toistuvasti, ilman haluttua tulosta, käyttää Ristoa harjoituskappaleena uusille heitoille ja tekniikoille. Steppaan välimatkat olohuoneesta keittiöön. Kulmien siivuttamisen sijaan teen Vastatekniikka 2 kurssin väistöjä nurkkien kohdalla. Iso peili on lyöntitekniikan viilaamiseen. Han Moo Do -puku killuu parvekkeella kuivumassa. Treeni-euforiaa. Pidetään rutiinia yllä, ei enää koskaan sitä fiilistä, että yöllä kaupungilla kävellessä miettii jottei voi edes juosta karkuun jos tulee hätä. Tässä edellä mainitussa kolikossa on toisella puolen sotilaan kuva ja toisella puolen ninja.

Häät lähenee, samoin alkaa olla ilmassa jonkinasteista paniikkia, että onko kaikki muistettu, mikä kusee ja meneehän sitten kaikki edes jotenkin kuten pitää. Tänään tehtiin koristeostoksia, sain vihdoin sellaisen kangastussin mitä tarvitsenkin (ostin aikaisemmin vääränlaisen 'kyl tää on ihan hyvä'-ajatuksella ja se sit oli ihan sieltä ja syvältä) ja tuotiin pöytäliinaa ja yhtä sun toista muuta kotiin. Parveke on täynnä hääkamaa, joista suurin osa on valkoista jäkälää ja puuta. <3

Hääkarkeille oon pusseja väsännyt ahkerasti, tosin useampi kymmentä kappaletta vielä pitäisi tehdä. Luulen, että armas sulhaseni entisenä partiopoikana pääsee avustamaan tässä ja huristamaan ompelukoneella. Minä sitten piirtämään riimuja ja nimikirjaimia pusseihin. Ja maalaamaan päreisiin ajo-ohjeita. Tää on oikea graafikon riemujuhla, kutsutkin tuli suunniteltua ja mietittyä niin viimeisen päälle, että tosiaan kehtasi näyttää. Muita yksityiskohtia samalla panostuksella, vähällä rahalla. Toivotaan vaan että hahmotan sitä kokonaisuuttakin. Mut tää tuntuu miun tavalta työskennellä projekteissa; Kauhea määrä asioita levällään, vaan keveä suuntaa-antava ajatus siitä mitä tehdään ja mitä kokonaisuus on ja sitten ihan loppumetreillä taion sen kaiken pienen jutun kokonaisuudeksi vetämällä langat yhteen. Ja nyt kun uhosin, niin saa nähä kuin ämmän käy tällä kertaa....

Vanha kummitäti oli ottanut itseensä, tai oikeastaan mummo, kun en kutsunut kummia. Voi voi. Vanhusten naamat olivat aika nyreät, kun viime viikolla kotipuolessa käydessä kerroin, etteihän se pääse edes liikkumaan mihinkään. Toinenkin, täysin tuntematon kummi olisi pitänyt kutsua. Ei miun perustelut miellyttäneet, mutta on aika pirunsarvisen tyytyväinen olo, että Louhi ei kitissyt vastaan.


Päivän kortti on ollut Maljojen vitonen, pettymys. Ihmetytti aamulla, mut ei enää. On kivaa, mut aika heteikköisessä ja kaislaisessa vedessä rämmitään. Uuvuttavaa tällanen, varsinkin näillä ilmoilla.

Niitä häitä odotellessa.

Kaksi kuukautta ja kymmenen päivää, sanoo laskuri jonka hankin riesakseni näyttöjen laitaan. Pitää kivasti ajan tasalla, mie kun en saa mitään aikaiseksi ilman konkreettisia deadlineja.

Puku on valkattu ja nyt olisi kiireellä sitä päästävä mittaamaan ja ompelemaan. Hässäkkähän siitäkin tulee, mutta ei se mitään. Hankintalistalla olisi reikäleipää, lisää kirjekuoria, juuttinarua ja tanssitaito. Tukasta on juteltu M:n kanssa maileitse ja jännitys tiivistyy. Kun itsellään on korkeat ja siellä jossain ylhäällä sinisessä viipottavat ajatukset siitä mitä tukka tulee olemaan, eikä tiiä vielä yhtään mitä M. sitten lopulta tekee niin syytäkin vähän jänskättää. Kutsujen väriteema vaihtui sitten vartissa, mut äkkikäännös oli erittäin positiiviseen suuntaan. Viimeistä vedosta odotetaan postista. Se laitettiin kuoreen ja kohti Tamperetta äsken.

Löydän tyttöileviä puolia itsestäni tätä hommaa tehdessä ja sitten myös paljolti niitä emännän merkkejä. Ai niin, pappia pitäisi kysellä, että kuka sinoot. Kanttori tiedetään jo ja hänen kanssaan pitäisi päästä keskustelemaan myös, muttaku minen tiedä yhtään mitä sille pitäisi jutustella...

Mitäs, harrastuspuolella on ropetettu paljon Star Warssia, vähän nelosedikan dunkkuakin ja käyty talkoilemassa Oriveden Deconilla. Hauis kasvaa niin lapion varressa huhkittaessa kuin treenisalilla vanhoja opittuja parantamassa. Ainakin heittotekniikka on kunnossa, se on ollut jotain mitä Han Moo Dossa on tullut manailtua pitkän aikaa. Usein miun parina oleva herra E. teki huomion, että hän painaa noin 80 kiloa, että kokeillaampa jos hän vähän avittaa ettei mee ihan suorilta koko painollaan. Ja johan lensi mies tyylipuhtaasti. Sit olikin riemumieltä. On miul käsivarressa rivi sormenjälkiä tiistailta, mut ei se mitn. Enemmän tuntuu ne 130 punnerrusta jotka samana iltana tehtiin. Sentään se iso rykäys kymmenen sarjoissa, eikä tosiaan tyylipuhtaasti, mutta tiedän todellakin tehneeni. x)


On vauhti päällä. Sit soittelemaan kirkkoherralle, joka ilmeisesti vihkii meitin.

Edit: Pappi ei vastanna puhelimeensa, mut kanttori kyllä. Ja johan piristi päivää. Meille soittaa isän pikkuveljen lukiokaveri. :D Ton tyypin mielipiteet musiikista ja vihkikaavoista oli se tekijä joka miuta mietityttänyt kaikkein eniten. Nyt selvis, että siinä hommassa on nuori kaveri ja virallisuus lakkasi heti ku tunnisti sukunimen.

Olo on kohtalaisen jyrän alle jäänyt. Silti hymyilyttää, vaikka käsivarsien ja harteiden lihakset huutaa halleluujaata joka kerta kun kurottaa jotain. Pitkällisen taistelun jälkeen vastustuskyky sitten antoi periksi ja sain hoitolapselta aika järkyttävän taudin. Ei mikään ihme että M. oli aivan tiltti pois ja surkea. Miulla kuume jäi sentään vähän 39 asteen alle, penskalla nous neljäänkymmeneen. Kurkkuun sattuu ihan helvetisti ja yskittää, ääntä ei vaan ole ja se kuume.

Eiliset messut Lahdessa ei varmaan auttanut yhtään, mut sielloli kuitenkin kivaa, vaikka miun homma olikin olla lapsenvahtina, kun S. juonsi tanssiseuransa esitykset ja päivysti esittelypöytää. Kiertelin ympäriinsä köhien vuoron perään pienen pojan kanssa ja ongin vähän lisää tietoa muutamista Epäilyttävästä Hinnasta. Ihan kusetusta, panikoivilta morsiaimilta saa kyllä revittyä melkoiset rahat. Varmasti hyvää bisnestä. :D

On sellainen onnistunut olo, kaikesta tautisuudesta huolimatta. Mieltä lämmittää, kun S. kehui kavereilleen kun tenava tykkää hoitajastaan. Tollaisen aivan pienen luottamus ja tykkääminen on niin mahdottoman rehellistä, että se lämmittää mieltä ihan hirveästi. Ja on kivaa tietää olevansa luotettu.

Aamuyöllä keittiössä istuessa, höyryävä muki Finrexiniä käsissä, Filip tuli hakemaan takaisin sänkyyn. Sillä oli hätä, kun mie heiluin sellaiseen aikaan pystyssä. Kiipeili jalkoja vasten, naukui ja kävi näyttämässä ovella, että tonne takas. Ja juoksi ympyrää jaloissa kun läksin takaisin. Karvapallo käpertyi otsaa vasten tyynyn viereen ja oli onnellinen kun tulin takas. Tää sama toistui pari kertaa kun kävin hortoilemassa aamupuolella. Nyt herra vetää sikeitä kun mie en enää pyöri ja metelöi vieressä.

En oo ikinä ennen mennyt työhaastatteluun ja ollut vielä haastattelijaa kätellessä täysin ulalla siitä, mistä tässä on nyt kyse. Eli miulla oli työhaastattelu jonka olin täydellisesti unohtanut ja jättänyt merkitsemättä mihinkään. Miten tätä voi edes tapahtua, kun mie oon melkein neuroottinen asioiden ylös kirjoittamisen kanssa?

No, ei hermostuttanut, oli hauskaakin, päädyin juttelemaan todella omituisista asioista erikoisen tyypin kanssa PLUS yli puolet haastattelusta tahtui englanniksi. Oli melkoinen heitto kesken haastattelun tulla esitellyksi mahdolliselle pomolle, joka ei puhu paljoakaan suomea ja naksauttaa välillä takas kotimaiselle kun selvittelin alkuperäisen haastattelijan ongelmaa sen läppärin ja virustorjunnan asentamisen kanssa. Höhlä jos olisi ollut malttavaisempi nii mitään ongelmaa ollut, mutta hukannut sitten asennuskoodin. Onneksi mie tunnistin levyn ja (köhköh)mistä se oli ostettu on R:n firman asiakas... Osasin. Samoin markkinointipuhe enkuksi Audin myynnistä. Olisivat ottaneet ja kouluttaneet hommaan erittäin mielellään, mie kun puhun mitä vaan ja kenen kanssa vaan. Mut ny ei oikeen muiden juttujen takia onnistu tollanen provikkakuvio.

Oli ainakin hyvää harjootusta. Ja jäänmurtajakin, etten kasaa liikaa paineita tollaisiin tilanteisiin. Opin jotain uuttakin, mikä oli ihan loistavaa. Ilta meni sitten pähkäillessä ja ynnätessä.

Aamupäivä oli pukujen ihmettelyä kaason ja M:n kanssa. Tuli syötyä ja palaveerattua, katottua rätei ja lumpui ja sit juotua vielä kahvia, ennen kuin piti juosta sinne haastatteluun. Aivan mahtava vihreä puku tuli vastaan hyllystä. Just oikea koko, väri sattui kun nyrkki naamaan ja kuvio oikeeta tyyliä. Mutta minen halua olla mikään keiju tai dryadi perkele!! Siihen pukuun ei saa vyötä ja puukkoa.... Oli se hieno silti ja tykkäisin omistaa sellaisen liehuttimen. =3

Jumikuulailuilta meni dunkkuropeporukan uusimpaan jäseneen tutustuessa ja mukavia jutustaessa.

Tollasen päivän jälkeen nukutti kyllä hyvin.

Kaveri onnistui sitten säikyttämään vloppuna ihan kympillä, vanhaa ilmaisua käyttäen. (Olisiko se tullut tutuksi joskus yläasteella, oli kovin muodikasta) Tolla suunnalla on kuulemma useampi kirkko, yhteensä kolme ja kahta niistä puhutellaan 'vanhaksi kirkoksi' sekavuuteen asti. Lauantaista asti kalvanut mieltä, että onhan miulla nyt ihan oikea paikka varattuna... Tänäaamuna sitten hyvä etten ensimmäisenä asiana soittanut sinne ja varmistanut. Nyt on taas rauha.

Notta se sensuroitu kohta tuolta aikaisemmasta mememememeemistä on, että päätettiin R:n kanssa lopultakin vaihtaa nää sormukset virallisempiin. Häitä tanssitaan Konstan paremman valssin tahdissa sitten elokuussa.

Kriittisimmät liikahdukset on ehkä jo tehty, eli se kirkon varaaminen. Juhlapaikka selviää toivottavasti huomenna. Vanhemmat ja sisarukset on molemmissa suvuissa tietoisia. Isäntä kyseli ainoastaan päivämäärän tarkaksi, ettei satu trap-kisat päällekäin. Eikä menny päällekäin äidinkään mettäreissun kanssa.

Tässä on nyt houkutusta taivastella enemmänkin, mutta ehkä mie vaan ny meen nukkumaan ja kattelen huomenna miten tätä projektia kuljettelee eteenpäin.

The rules are that for 8 days you have to post something that made you happy that day.
Tag 8 people to do the same.

1. Yhteinen, aivan oma päivä rakkaan kanssa
2. Isäntä soitti, jaaritteli vartin ennen asiaan pääsyä, oli kotoisaa.
3. Päivä vasta puolessa, mut onnellisuus on hassuja unia ja karhuja.
4. Pakka puhuu suoraan ja selkeästi. Hyvä mieli oikeasta ratkaisusta.
5. Luvattihin pitää tänä vuonna ne häät. <3
6. Upean muistikirjan ostaminen. Siitä tulee samanlainen niinkuin Indiana Jonesilla!
7. Herätä yöllä ja katsoa kissannaamaa, joka alkaa kehräämään ja mönkii liki heti kun silmänsä avaa.
8. Pienen ihmisen välittäminen ja sen osoittaminen.


Valmiiksi tuli. Listalla näyttää olevan pienen pieniä asioita että aika paljon suurempiakin. Niinhän ne tahtoo usein mennä. Jos tää olisi jatkunut pidempään, listalle olisi helposti tullut paljoon juttuja jotka on linjalla 'R taputti päälaelle ohi mennessään', 'auringonpaiste värjäsi puut hienosti' ja 'näin kaupungilla kivan hymyn'

The rules are that for 8 days you have to post something that made you happy that day.
Tag 8 people to do the same.

1. Yhteinen, aivan oma päivä rakkaan kanssa
2. Isäntä soitti, jaaritteli vartin ennen asiaan pääsyä, oli kotoisaa.
3. Päivä vasta puolessa, mut onnellisuus on hassuja unia ja karhuja.
4. Pakka puhuu suoraan ja selkeästi. Hyvä mieli oikeasta ratkaisusta.
5. ( -Sensuroitu- ) <3
6. Upean muistikirjan ostaminen. Siitä tulee samanlainen niinkuin Indiana Jonesilla!
7. Herätä yöllä ja katsoa kissannaamaa, joka alkaa kehräämään ja mönkii liki heti kun silmänsä avaa.


Näitä ny on ilmoilla, Felix_Lynx oli näköjään tehnyt ja niimpä piti apinoida.


Ähähähä.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2008, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?
Pidettiin huoli, ettei Ada kuole.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Mitään ei ole koskaan uunna vuonna luvattu..

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei, mutta raskaudesta kuulin.

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Avopuolison nuori serkkupoika, edellinen myös vuoden sisään. Oli surua.

5. Missä maissa kävit?
En missään. 'kele.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2009, jota puuttui vuodesta 2008?
Täyspäiväisen tai edes sellaista muistuttavan työpaikan.

7. Mitkä vuoden 2008 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?
Kumpa nyt ees joku tulisi mielehen, mutta ku ei väkisin.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna?
Eiköhän tuolla että Ada säätää ja sählää yhä täällä meidän keskuudessa ole jotain merkitystä. Vähemmän dramaattiselta osastolta; muutama voitokas yhteenotto ihmissuhderintamalla ja puolipakollisia räjähdyksiä että ehkä jotain menisi perille joskus.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Yhä jatkuva työttömyys.

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista?
Kaksi flunssaa, ensimmäinen vähän sitkeämpi ja toinen taipui parissa päivässä.

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Uudet lasit ja oli piru vie jo aikakin.

12. Kenen käytös herätti hilpeyttä?
Usean ihmisen AEn vampirelarpissa.

13. Kenen käytös masensi?
Adan exän ja erään ystävän.

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Uusiin linsseihin silmälaseissa. Kaikki mahdolliset erikoisjutut on oltava.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?
Uusista kavereista, hyväksytyksi tulemisen tunteesta, rakkaudesta... (eli täysin samoista kuin Ada)

16. Mikä laulu / levy tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2008?
Turisas - Varangian Way

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?
Onnellisempi.

b) laihempi vai lihavampi?
Laihempi.

c) rikkaampi vai köyhempi?
Aavistuksen plussan puolella.

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Olleeni vähemmän valikoiva työnhaussa.

19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Tuhlanneeni aikaa.

20. Kuinka vietit joulua?
Rennosti rötköttäen avokin perheen luona ja ystävien kanssa iltoja viettäen. Ensimmäistä kertaa täysin stressivapaasti.

22. Rakastuitko vuonna 2008?
Uudestaan samaan mieheen.

23. Kuinka monta yhdenyön juttua?
Ei lainkaan.

24. Mikä oli suosikki-tv-ohjelmasi?
Ei mitään hajua oliko viime vai ed. vuonna, Rooma oli hieno. Ja Taistelutoverit, mut sitä katotaan DVDltä.

25. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?
Kyllä. Tavallaan.

26. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Tuli luettua aika vähän, mutta niistä paras oli Connie Willisin Tuomiopäivän kirja

27. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Vanhoihin tuttuihin tuli törmättyä uudestaan.

28. Mitä halusit ja sait?
Henkistä munaa ja suorapuheisuutta.

29. Mitä halusit muttet saanut?
Töitä ja paremman kunnon.

30. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
James Bond - Quantum of Solace. Huolimatta ajoittain liian tiiviistä ja nopeista leikkauksista.

31. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?
Että äskeisiä vai ne aiemmat? Vuonna 2008 kun täytin 26 tuli juhlittua pienemmässä piirissä, muistaakseni Joutsenossa ja vaatimattoman rauhassa. Nämä äskeiset oli helkutin hyvät ja ehkä ensimmäiset oikeat ja kunnolliset synttäribileet. Ne on aina jääneet ennen jotenkin latteiksi, hiljaisiksi illanistujaisiksi jos sitäkään päästy tekeen.

32. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?
Jos olisin saanut tämän työttömyyden päättymän vihdoin.

33. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2008?
Viininpunainen hame ja paljon ruskean ja vihreän sävyjä. Normaalin poikatyttö vaiheen jälkeen alkusyksystä naisellisempi tyyli oli jotenkin kivaa pitkästä aikaa.

34. Mikä piti sinut järjissäsi?
Risto ja vastuu Filipistä.

36. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?
Käsiaseita koskevan lainsäädännön tiukentaminen.

37. Ketä ikävöit?
Pikkuveljeä.

38. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?
Kummisetä Kapteeni kyllä tulee helpoimmalla mieleen, samoin Mixu joka on ropettaja ja meidän GM. Mahvo on ollut ihan loistava tapaus myös. Näitä on tullut vähän vaivihkaa useampikin ja vanhoja tuttavuuksia on vahvistettu ihan ystäviksi. Mayse, Nevie ja Nelli, työ ootta ihania. <3

The rules are that for 8 days you have to post something that made you happy that day.
Tag 8 people to do the same.

1. Yhteinen, aivan oma päivä rakkaan kanssa
2. Isäntä soitti, jaaritteli vartin ennen asiaan pääsyä, oli kotoisaa.
3. Päivä vasta puolessa, mut onnellisuus on hassuja unia ja karhuja.
4. Pakka puhuu suoraan ja selkeästi. Hyvä mieli oikeasta ratkaisusta.
5. ( -Sensuroitu- ) <3
6. Upean muistikirjan ostaminen. Siitä tulee samanlainen niinkuin Indiana Jonesilla!

he rules are that for 8 days you have to post something that made you happy that day.
Tag 8 people to do the same.

1. Yhteinen, aivan oma päivä rakkaan kanssa
2. Isäntä soitti, jaaritteli vartin ennen asiaan pääsyä, oli kotoisaa.
3. Päivä vasta puolessa, mut onnellisuus on hassuja unia ja karhuja.
4. Pakka puhuu suoraan ja selkeästi. Hyvä mieli oikeasta ratkaisusta.
5. ( -Sensuroitu- ) <3

he rules are that for 8 days you have to post something that made you happy that day.
Tag 8 people to do the same.

1. Yhteinen, aivan oma päivä rakkaan kanssa
2. Isäntä soitti, jaaritteli vartin ennen asiaan pääsyä, oli kotoisaa.
3. Päivä vasta puolessa, mut onnellisuus on hassuja unia ja karhuja.
4. Pakka puhuu suoraan ja selkeästi. Hyvä mieli oikeasta ratkaisusta.


Päivän kortti:

The rules are that for 8 days you have to post something that made you happy that day.
Tag 8 people to do the same.

1. Yhteinen, aivan oma päivä rakkaan kanssa
2. Isäntä soitti, jaaritteli vartin ennen asiaan pääsyä, oli kotoisaa.
3. Päivä vasta puolessa, mut onnellisuus on hassuja unia ja karhuja.

The rules are that for 8 days you have to post something that made you happy that day.
Tag 8 people to do the same.

1. Yhteinen, aivan oma päivä rakkaan kanssa
2. Isäntä soitti, jaaritteli vartin ennen asiaan pääsyä, oli kotoisaa.





Saanut tänään paljon pientä aikaiseksi, koko aamupäivä puhelimessa, mut jay. Flunssaa vältellessä.

Tällane.

The rules are that for 8 days you have to post something that made you happy that day.
Tag 8 people to do the same.

1. Yhteinen, aivan oma päivä rakkaan kanssa

Vaikeutta ja taukoa.

Filip on keksinyt, että vaatekomero on kiipeilyteline. Tosin se saisi uskaltaa loikata sille ensimmäiselle hyllylle ilman mamman apua tai lupaa. Voi tulla hengästyttäviä tilanteita, kun tuossa iässä alkaa kehittämään harrastuksia, mihin liittyy katonrajassa heiluminen.

Tahtoo Kaustiselle. Kohta pääsee oikeastikin sinne ja Perhoon, varhaisena joulunviettona. Jos sieltä ja Montusta löytyisi lisää lunta ja jäkälää.

Joululahjoja ommellessa. Tänä vuonna harva aikuinen tulee saamaan minkäänlaisia lahjomisia tältä suunnalta. Kummilapsia, R:n kummilapsia, siskojen lapsia, kaverien lapsia ja sukulaislapsia alkaa olemaan hämmentävän paljon. Laskin kahdeksan alle 12-kesäistä. Eli täällon lelupaja.

Muutamalle isollekin ihmiselle meni. Yksi paketoimattakin, mutta se riemastunut ilme oli kyllä näkemisen arvoinen kun tuumasin, et nappasit sitten korista joululahjasi. ^^ Yksi sai ennakoivan joululahjan tarotin lukemisen muodossa. Jarkale varmasti tykkää omasta pehmeästä paketista ja sen sisällä on Oveluuksia, piirsin suojamerkkejä ja ompelin piiloon näkyville. Pelisuunnittelija esitti toiveena Hellboy pehmolelua. Taitaa mennä joulun yli sen valmiiksi saaminen, mut mie kyllä yritän saada senkin kehitetyksi. On niin paljon houkutteleva idea. Voisi tehdä hirviöitäkin. Hhmm....

Ja takas ompelemaan.

Your rainbow is intensely shaded brown, red, and green.

 

 

 

 

 

 

 

What is says about you: You are a passionate person. You appreciate the roughness of nature. You feel closer to people when you understand their imperfections. Those around you admire your fresh outlook and vitality.

Find the colors of your rainbow at spacefem.com.